Sain Ekun työpaikalleni viimeisenä työpäivänäni ja ajelin kotiin hirveästi kiljuva schipperkevaavi mukanani.
Eku tuli taloon omistajan elkein, ei pelännyt mitään tai ketään. Puremisen tarve oli valtava, kaiken aikaa oli purtava jotain. Hukka veli ei ikinä ollut niin kova purija pentuna, vaikka kunnostautuikin
Jos puhutaan miellyttämishalusta koirilla niin väittäisin, että se ei ole ihan turhaa puhetta. Tintti ja Hukka tekee asioita viipymättä ja tuntuu suorastaan haluavan olla mieliksi.
Eku onkin sitten oma lukunsa ja sen kanssa on saanut tehdä töitä, että on päässyt agilityradoille. Aluksi tuntui, että sitä kiinnosti enemmän nuuskiminen ja pissailu paljon enemmän kuin esteet. Myös pienet narttukoirat herättivät kiinnostusta. Narttujen perään se on lähtenyt kesken radankin. Yleensäkin kontaktin siihen saaminen ei ole kovinkaan helppoa, mutta toisaalta juuri Ekun kanssa on oppinut ottamaan ilon irti myös hylyistä. Hyllyrata on silloin onnistunut jos Eku on juossut täysillä.
Kesken radan karkaaminen tapahtui 2005 ja Ekusta tuli kuitenkin vuoden 2005 agilityschipperke, koirassa on monta puolta.
Tämä talvi 2008-2009 olemme harjoitelleet Agi-Kotkien hallissa ja tuntuu, että Eku on saanut itselleen uutta intoa. Kesä ja kisat näyttää onko kuvitelmani oikea.
|
